Pitkään se kesti, mutta nyt on taas kaikki päälle päin hyvin, kotona on kiva olla pojan kanssa kaksin. Vein miehen torstaina tossa Turkuun, ei se saanu edes lopareita vaikka piti pari omaa viikkoa lomaa. Koville otti ton putken loppuminen parina iltana pumppu reistaili mutta eihän se lääkäriin mennyt  vaan sitkesti piti olla kotona. Aloin kyllä olla jo uskomattoman väsynyt siihen ja juomiseen. Lähdinkin perjantaina mökille mikä oli vika tikki, oli pojan serkku mukana ja mummo mutta minun hermot ei tainneet olla vielä selvillä vesillä sillä se reissu tuskin oli kamalan kiva kenellekkään, sen verran oli pinna kireänä ja ei ihan normaali kyllä ole olo vieläkään kun viime yönä heräsin kolmen aikaan ja lähdinkin sitten töihin kun ajatukset oli niin mylläkkänä. Nyt alkaa olla sellainen rauhallinen olo kun on ollu poika ulkona ja olen saanut vaan itsekseni ajatella ja nollailla ajatuksia. mies on jo käynyt ruotsis ja palannut takaskin tänään kun soittelee välillä, mutta hyvä tietää että sen arki on taas normaali.Otin tuon kuvan viikonloppuna siellä mökillä ja ilma oli yhtä musta kuin mielikin, mutta nyt taas ponnistellaan eteenpäin.Liitän tähän vielä Tommy Tabermannin runon joka oli tullut sähköpostiin ja johon ihastuin....Väsynyt ihmislapsi
ei muuta voi
kuin kastella ruohoa kyynelillään,
kysellä ruoholta
miksi jano on niin suuren suuri
ja onnen malja
niin pienen pieni