Moi. Alkaa tässä olemaan aika väsynyt ja masentunut taas kaikesta paskasta mitä on tässä toista viikkoa kestänyt. 2.v oli juomatta ja taas se ratkesi, ne pari vuotta oli koko 27.v yhdessä olon rauhallisinta aikaa ja muistin taas miksi rakastuin pentuna tuohon ja nyt se tärisee krapuloissaan tuossa. Ja minun on taas niin helvetin vaikea muistaa sitä hyvää mitä meillä on tai on ollut. Meillä on 2 lasta joista vanhempi muutti juuri opiskelun jälkeen omaan ensimmäiseen kotiin ja nuorempi 11.v joka katselee huolissaan, muistaa vielä kun pari vuotta sitten isänsä meinasi kuolla, oli sairaalassa  teholla, mutta selvisi. Nyt juuri tuntuu että olisi voinut olla selviämättä. Onneksi siltä loppuu kesäloma nyt tulevana pyhänä ja lähtee ajelemaan pitkin suomea ja ruotsia vähän isommalla autolla, ja on ainakin kuukauden pois silmistä vaan ei valitettavasti mielestä. Oli aika kiva odotella sen loman alkua ja suunnitella särkänniemeen lähtöä minne poika halusi vaan eipä siinä meidän suunnitelmat taas painaneet kun pullo kallistui jo ennen kotia kun hain sen loman viettoon. Onpa kauniisti puhuttu kun koko ajan tulee se tai sen mutta mitäpä pienistä.nyt taidan lähteä tupakalle ja lopettelen hetkeksi, alkaa väsymys painaa kun aamu yöstä lähdin töihin ja ei oikein tuu kunnolla nukuttua kun miettii tätä kaikkea, mutta palailen pikapuolin.........